Suomalaisilla on erityinen suhde metsiinsä. Suurin osa yksityisistä metsistä siirtyy perintönä seuraavalle sukupolvelle, ja yksityishenkilöt omistavat noin 43 prosenttia Suomen tuottavasta metsämaasta. Valtio omistaa 35 prosenttia, yhtiöt 8 prosenttia ja loput 14 prosenttia jakaantuu muille tahoille. Yksityisten metsänomistajien, heidän puolisoidensa, yhtymien ja kuolinpesien kautta metsänomistus koskettaa suoraan noin 600 000 suomalaista.
Perhemetsätalous kuvaa hyvin metsänomistusta Suomessa, sillä yksityishenkilöt omistavat suurimman osuuden metsäpinta-alasta. Siksi metsien hoitoa kuvaakin vahva tunneside ja ylisukupolvisuus. Samuli Heikkonen kasvattaa metsiään suunnitelmallisesti luontoarvoja ja virkistystä unohtamatta.
Samuli Heikkosen suhde metsänkasvatukseen on poikkeuksellisen intohimoinen. Paitsi että hän kasvattaa metsää suunnitelmallisesti, hän myös hankkii lisää metsäpalstoja.
”Vietin lapsuuteni maatilalla. Sekä äitini että isäni suvulla oli metsää ja minusta tuli metsänomistaja jo parikymppisenä sukupolvenvaihdoksen yhteydessä”, UPM Plywoodilla kehityspäällikkönä toimiva Samuli kertoo.
Vanhemmat kasvattivat hänet vastuulliseen metsänhoitoon. Yläkouluikäisenä Samuli muun muassa istutti taimia ja talloi heinää taimien ympäriltä, jotta puunalut saisivat valoa kasvuun. Isä myös näytti pojalleen, miten raivaussahaa käytetään. Metsätalkoissa olivat mukana sukulaisia sedästä siskoon, ja nykyään Samulin appi on usein apuna. Samulin, kuten monen muunkin suomalaisen, tavoitteena on hoitaa metsää ja kasvattaa puustoa pitkäjänteisesti seuraavalle sukupolvelle.
”Teen retkeilyn kautta luontoa tutuksi lapsilleni. Nuorimmainen oli jo viikon vanhana mukana ulkoilemassa palstamme sisällä kulkevalla luontopolulla”, Samuli kertoo kolmesta 7–12-vuotiaasta lapsestaan.
Pitkäjänteinen metsänomistaja näkee työnsä tulokset
Suomalaiset metsätilat ovat pieniä; yli kahden hehtaarin metsätilojen koko on keskimäärin noin 30 hehtaaria. Valtaosa on vieläpä sekametsiä, joissa kasvaa eri puulajeja. Metsänomistajana Samulista tekee harvinaisen se, että hän hankkii järjestelmällisesti lisää metsäalaa, koska perhe- ja luontoarvojen lisäksi Samuli tiedostaa metsien taloudelliset mahdollisuudet.
”Alusta asti minulla on ollut ajatus, että puukaupoista saatuja tuloja ei tärvätä, vaan niillä uudistetaan ja hoidetaan metsää sekä ostetaan uusia metsätiloja yhdessä vaimon kanssa. On hyvä muistaa, että metsänomistajan kvartaali on 25 vuotta”, Samuli muistuttaa.
Metsäsijoittamisesta Samuli innostui jo nuorena kirjallisuuden kautta, ja myöhemmin puutekniikan insinööriä alkoi kiinnostaa tuotannonkehityksestä ja prosessiteknologiasta vastaavana kehityspäällikkönä myös se, mikä merkitys hyvinvoivalla puustolla on lopputuotteen laatuun.
”Metsässä näkee hyvin omien päätösten ja työn tulokset. Kaadetun metsän jälkeen istutetaan uusi ja pian alkaa taimikon hoito. Myöhemmillä hoitotöillä varmistetaan, että parhaat yksilöt saavat vahvan kasvun ja tuottavat lopulta järeää tukkipuuta, josta voidaan sahata puutavaraa esimerkiksi rakentamiseen. Hoidettu metsä pysyy myös varmemmin terveenä ja pystyy vastustamaan esimerkiksi tuhohyönteisiä.”
Mieltä lämmittää myös metsien rooli hiilensidonnassa. Kasvava ja lisääntyvä puusto sitoo tehokkaasti hiilidioksidia toimien hiilinieluna, ja tukkipuusta jalostetut tuotteet jatkavat hiilivarastoina elinkaarensa loppuun saakka.
Samuli Heikkonen
Metsänomistajien arvomaailma on monipuolistunut
”Joskus saatan vapaa-ajan paikan läheisessä metsässä tehdä metsätöitä ennen muiden heräämistä, mutta yleensä en viitsi käyttää perheen yhteistä aikaa siihen, vaan tilaan työt mieluummin ammattilaisilta.”
Asenteet ovat muutenkin muuttuneet sitä mukaa, kun osa metsänomistajista on kaupunkilaistunut. Metsä ei ole enää pelkkä varakassa tai rakas marjastuspaikka, vaan muunlaisetkin luontoarvot ja ajatus hiilensidonnasta ovat yhä useammin läsnä ajatuksissa.
Samulikin halusi hankkia lisää tietoa metsänhoidosta, ja hän aloitti vuosi sitten metsätalousinsinööriopinnot Mikkelin ammattikorkeakoulussa työn ohessa.
”Näkemykset ovat jalostuneet aiemmista vuosikymmenistä, ja luontoarvot huomioidaan entistä monipuolisemmin. Muun muassa luonnonmonimuotoisuutta tuetaan jättämällä laho- ja säästöpuita, ja se kuuluu esimerkiksi PEFC-sertifiointiin, jonka olen hankkinut omille metsillenikin”, Samuli kertoo huomioistaan.
Omistaja tuntee parhaat suojelukohteet
Talousmetsissäkin voi olla hyviä suojelukohteita. Samulikin on tehnyt määräaikaisen suojelupäätöksen paikasta, jota hän kutsuu peikkometsäksi. Muutaman muunkin erityisen kohteen suojelu on harkinnassa.
”Pohdimme myös kosteikon perustamista alueelle, josta on otettu soraa 90-luvulla tien perustamiseen. Saukko vierailee siellä säännöllisesti ja patoamalla veden pintaa voisi nostaa”, Samuli kaavailee.
Metsä itsessään on paikka, jossa rentoutuu ja virkistyy vaikka koiran kanssa lenkkeillessä tai hoitotöitä tehdessä. Vaikka jatkuvuus on Samulille tärkeää, erityisesti vanhemmilta saatujen sukutilojen osalta, ei hän aio velvoittaa lapsiaan metsänomistajiksi.
”Toistaiseksi he ovat aina mielellään lähteneet mukaan metsään. Vanhempi tytär suunnitteli perustavansa hevostallin kotitilan viereen mäen päälle. Se on ihana ajatus, mutta lopulta he saavat itse päättää, haluavatko jatkaa metsätilaa, vai luopuvatko mieluummin”, Samuli toteaa.