Keskustelussa ilmastonmuutoksesta vilisee erilaisia käsitteitä ja määreitä – on hiilineutraaliutta, ilmastopositiivisuutta sekä hiilen sidontaa ja varastointia. Eri termejä voi joskus olla vaikea käsittää tai verrata keskenään. Ilmastonmuutoksen syiden ymmärtäminen on kuitenkin edellytys sille, että sen aiheuttamaa maapallon kiihtynyttä lämpenemistä vakavine seurauksineen voidaan hillitä ja ehkäistä.
Ilmastonmuutoksesta puhuttaessa on hyvä palauttaa mieleen maapallon luonnollinen kasvihuoneilmiö ja hiilen kierto. WISA-vanerin kaltaisten puutuotteiden ympäristövaikutuksia arvioitaessa taas on tärkeää huomioida ero biogeenisen ja fossiilisen hiilidioksidin välillä.
Ihmisen toiminta on voimistanut luonnollista kasvihuoneilmiötä
Ilmakehä on elämän edellytys maapallolla: se päästää auringon lämpösäteilyn maan pinnalle, mutta estää lämmön karkaamisen avaruuteen. Tämän luonnollisen kasvihuoneilmiön mahdollistavat ilmakehän sisältämät kasvihuonekaasut, kuten vesihöyry ja hiilidioksidi. Ihmisen tuottamista kasvihuonekaasuista merkittävin on hiilidioksidi.
Ilmakehässä oleva hiilidioksidi (CO2) on osa hiilen (C) luonnollista kiertoa maapallolla. Puut ja kasvit käyttävät hiilidioksidia yhteyttämiseen, jonka lopputuotteena syntyy happea (O2) ja sokeria. Happi vapautuu takaisin ilmakehään ja sokerista kasvi valmistaa omia rakennusaineitaan, kuten puuainetta. Hiilidioksidin hiilestä (C) tulee näin puun rakennusainetta. Käytännössä kaasumainen hiilidioksidi siis muuttuu hapeksi ja kiinteäksi hiileksi. Puun lahotessa tai palaessa hiili vapautuu kaasumaisena biogeenisenä hiilidioksidina ilmakehään, josta se jälleen voi sitoutua kasveihin. Biogeeninen hiili ei näin ollen lisää hiilidioksidin määrää ilmakehässä.
Hiiltä on maapallolla varastoituneena myös maan alle. Eläinten ja kasvien maatumisen myötä syntyneissä kerroksissa on miljoonien vuosien kuluessa kehittynyt fossiilisia polttoaineita. Öljyä, kivihiiltä ja maakaasua polttaessaan ihminen vapauttaa ilmakehään fossiilista hiilidioksidia, joka lisää ilmakehässä olevan hiilidioksidin määrää. Tämä voimistaa luonnollista kasvihuoneilmiötä, mikä on jo johtanut maapallon keskilämpötilan odotettua suurempaan nousuun. Fossiilisten polttoaineiden käyttö aiheuttaa noin 90 % maailman hiilidioksidipäästöistä.
Fossiilisten polttoaineiden käytön lopettaminen on siksi avainasemassa ilmastonmuutoksen ja sen seurausten kuten kuivuuden ja sään ääri-ilmiöiden hillitsemisessä.
Biotalous ratkaisuna ilmastonmuutokseen
Uusiutuvien luonnonvarojen, kuten metsien, käyttö tarjoaa kestävän vaihtoehdon fossiilisille polttoaineille perustuvalle taloudelle. UPM:n WISA-vaneri on esimerkki uusiutuvasta raaka-aineesta valmistetusta tuotteesta, joka toimii pitkäaikaisena hiilivarastona ja voi korvata fossiilisista raaka-aineista valmistettuja materiaaleja eri käyttökohteissa.
WISA-vaneri valmistetaan vastuullisesti hoidetuista metsistä saatavasta puusta. Vastuullisessa metsänhoidossa ilmastonmuutosta hillitään varmistamalla, että metsät kasvavat enemmän kuin niitä hakataan. Kun samalla pidetään huolta metsien hyvinvoinnista, ne kasvavat nopeammin ja sitovat enemmän hiilidioksidia ilmakehästä.
Puun kasvaessaan sitoma hiili säilyy varastoituneena siitä valmistettuun vaneriin koko tuotteen elinkaaren ajan ja vapautuu tuotteen hävittämisen yhteydessä hiilidioksidina takaisin ilmakehään, josta se oli peräisin. Koska kyse on biogeenisestä hiilidioksidista, se ei lisää kasvihuonekaasujen määrää ilmakehässä.
Biotalouden edelläkävijänä UPM on asettanut tavoitteekseen ilmastoneutraaliuden eli nettonollapäästöt vuonna 2040. Se tarkoittaa, että yhtiön toiminta ei kokonaisuudessaan lisää kasvihuonekaasujen määrää ilmakehässä. Lupaustaan UPM toteuttaa koko arvoketjussaan metsistä tuotantoon ja tuotteisiin. Tämän juttusarjan artikkeleissa näemme, millaisin toimin ilmastonmuutosta hillitään arvoketjun eri vaiheissa.
Tämä artikkeli on osa uutta Plywood Beyond Fossils -juttusarjaamme. Sarjassa esitellään konkreettisia toimenpiteitä, joiden avulla UPM Plywood auttaa hillitsemään ilmastonmuutosta. Lue lisää Responsibility Made Easy -verkkosivultamme.
Teksti: Janne Suokas